Wartin 95-pojat Scania Cupissa 5–9.4.2007

Wartin 95-pojat saivat kutsun Scania Cupiin Södertäljeen, ja se otettiin vastaan hyvillä mielin. Olihan se tunnustus Wartille tuloksekkaasta työstä junnukoripalloilussa.

Lähtö Ruotsiin tapahtui keskiviikkona Olympia-terminaalista suotuisissa merkeissä. Sää oli kohtuullinen, kaikki olivat ajoissa ja lippujenjako-sessiokin sujui sutjakkaasti, kiitos Marjan ja Heikin. Joukkue valmentajineen, pelaajineen ja huoltojoukkoineen käsitti parikymmentä henkilöä, joten järjestelemistä riitti.

Itse matka Siljalla sujui mukavasti, sillä vanhempainillassa päätetyistä ”pelin säännöistä” oli poikia informoitu painokkaasti. Jostain naftaliinista oli kaivettu vanhat Wartin ”reissusäännöt”, ja niitä sitten sovellettiin. Joukkue käyttäytyikin mallikkaasti. Sääntöjä ja ohjeita venytettiin vain kohtuullisesti Sinuhen palvelijan Kaptahin oppeja mukaillen. Fiksuja poikia!

Södertäljeen saavuttiin torstaiaamupäivällä ”eräopas” Heikin (tai vastahankitun navigaattorin) johdolla. Tavarat raijattiin loistovalinnaksi osoittautuneeseen majapaikkaan ja lähdettiin ensimmäiseen matsiin ruotsalaista Alvikia vastaan toiveikkaasti.

Toiveilla tekee harvemmin ihmeitä koriskentällä, ja kyyti olikin kylmää. Pojat joutuivat melkoiseen pyöritykseen, kun tulevat sarjan voittajat menivät oikealta ja vasemmalta ohitse, veivät levypallot ja nykäisivät reilun piste-eron. Taisi myös kova kontaktipeli, jonka tuomarit sallivat, päästä yllättämään. Tylyt loppulukemat olivat 37–73. Pelin jälkeen tunnelmat pukuhuoneessa olivat varsin synkät ja palaute valmentajilta kriittistä. Hyvä niin, sillä ”suomut tippuivat silmistä” ja vaaleanpunaisesta vauvanunesta herättiin. Niinpä iltaottelussa tanskalainen Horsens kaatui selvästi 57–35.

Perjantaina Wartin pojat tarjosivat kunnon vastuksen ruotsalaiselle JKS:lle. Ottelun puoliväliin asti mentiin tasatahdissa, mutta sitten omat virheet ja loukkaantumiset sekä vastustajan materiaalin leveys ratkaisivat pelin. Vaikka lopputulos oli selkeä 28–50, ottelu antoi uskoa joukkueelle, sillä ei ruotsalainen junnukoris sittenkään ollut niin kaukana edellä kuin mielessä kävi Alvik-ottelun tunnelmissa. Tahtotasoa, kovuutta ja levypallovoimaa lisää, niin kyllä naapuri tavoitetaan.

Toiveet mitalipeleistä olivat kuitenkin menneet, ja lauantaimatsit olivatkin kovia kokeneiden suomalaisjoukkueiden väliset. Aamuottelussa päihitettiin RaPy vakuuttavasti 52–24, ja illalla vanha ”ystävämme” Honka oli 8-miehiseksi kutistunutta joukkuettamme parempi pistein 29–43. Wartin 95-poikien loppusijoitus oli 12 joukkueen sarjassa näin tyydyttävä kuudes.

Otteluiden välissä oli aikaa tutustua isäntäkaupunkiin, joka olikin mukava, keskikokoinen kaupunki kanavineen ja idyllisine omakotitaloalueineen. Vesipuistossa oltiin, syömässä käytiin ja ihmeteltiin poikien kykyä sopeutua uusiin oloihin sekä energisyyttä keksiä erilaista ajanvietettä. Poikien joukkuehenki ja yhteenkuuluvuuden tunne sai kosolti puhtia. Aamiaiset ja iltapalat taustajoukot hoitelivat kuin paraskin pitopalvelu. Näytti ruoka uppoavan hyvin poikien pohjattomaan nieluun.

Turnauksen järjestelyt oli hoidettu hyvin. Kuljetukset pelipaikoille toimivat, aikataulut pitivät, pelipaikat olivat asialliset ja tuomaritoiminta kohtuullista (mitä nyt muutaman kerran tuli kyseenalaisia tuomioita, mutta sehän on elämää ja koripalloa). Tiedonkulkuahan voi aina parantaa, etenkin kun paikkakunta on vieras. Onneksi vanhempien gprs-joukkue Heikin johdolla onnistui johdattamaan taustavoimat oikeisiin osoitteisiin.

Kotimatka sujui ongelmitta, sillä laivalla oli ihmeen leppoisaa, vaikka ”kalikka” oli täynnä juniorikoripalloilijoita ja muita sukankuluttajia. Pojat noudattivat jälleen kiitettävästi sääntöjä ”Kaptah-hengessä”. Pääsivät valvojat helpolla. Ehkä ensi vuonna asia ”korjaantuu”. Maanantaiaamu Helsingissä oli totutun kylmä ja kaunis, mutta kiva oli tulla kotiin hyvän turnausreissun jälkeen.

                                                                               Pekka Voudinmäki

Ei kolmosia... mutta paljon hienoja suorituksia!

Wartin C-tytöt haastoivat vuotta ja kahta vuotta nuoremmat 95-pojat ystävyysotteluun, joka pelattiin 29.9. Vuosaaren yläasteella. Poikien joukkueelle peli oli ensimmäinen koitos isoihin koreihin ja ns. naisten pallolla. Tavoitteena olikin lähinnä harjoitella levypallopeliä ja joukkuehyökkäystä / -puolustusta pitempiä ja kokeneempia vastaan - välittämättä lopputuloksesta. Valmentaja suorastaan kielsi kolmoset kolmessa ensimmäisessä erässä, ikävä ihminen!

Poikien nopeus, tsemppi ja syöttelytaito pääsivät isolla kentällä oikeuksiinsa. Vaikka välillä puolustettavat olivat täysin hukassa tai koko puolustaminen ei kiinnostanut ollenkaan ja kerran sorruttiin jopa penkkitekniseen, peli kulki alusta loppuun nuorempien hienoisessa hallinnassa. Poikien rohkeat ajot ja ahnas irtopallojen saalistaminen aiheuttivat tytöille aika lailla virheitä, ja pojat saivat harjoitella runsaasti vapareita, joista jokunen upposikin. Molemmat joukkueet peluuttivat tasaisesti kokoonpanojaan ja kokeilivat erilaisia yhdistelmiä; pojilla (ehkä oman turnauksen ja EHBT:n jäljiltä) suoritusvarmuus ja luottamus omaan tekemiseen oli viisikosta riippumatta suurempi. Lopputulos siis 35 - 43 poikien hyväksi, ja vaikkeivät ne kolmoset vielä uponneetkaan, peli lupasi hyvää C-junnukausia ajatellen. Kiitos 93-/94-tyttöjen joukkueelle pelin järjestelyistä ja Ilelle riittävän tarkasta viheltämisestä! 

Poikien kokoonpanossa olivat Aku, Axu, Arttu, Erkki, Juho, Juuso, Kevin, Olli, Samu ja Tuomas. Pisteille taisivat päästä kaikki paitsi Kevin, joka saalisti kyllä muutaman syöttöpinnan.   

95-poikien kutsuturnaus erinomainen koripallotapahtuma

22. - 24.9. Vartiokylässä tarjottiin laatuviihdettä juniorikoripallon ystäville. Wartin poikien vieraiksi saapui kahdeksan joukkuetta viidestä eri kaupungista, joten mielekkään otteluohjelman laatimisen sekä hyvien tuomareiden ja toimitsijoiden hankkimisen lisäksi majoituksen ja muonituksen järjestäminen oli haaste taustajoukoille. Itä-Helsingin ylpeys suoriutui tehtävästään tyylikkäästi, ainakin osallistuneiden joukkueiden mielestä: "Homma toimi täydellisesti, aikataulut pitivät, tiukkoja ja kovia pelejä, hyvä erotuomaritaso, ystävällinen turnaushenkilökunta, iso pelisali, tsempparipalkinnot jne. Ja se buffetti...tai pitäisikö sanoa ravintola sai ylistyssanoja vanhemmiltamme." (Anssi Iivonen, EBT:n valmennuspäällikkö). Hessun ja Marjan johdolla poikien perheet tekivät yhdessä turnauksesta niin upean, että jollei Wartti ensi vuonna tässä ikäluokassa kutsuturnausta järjestä, yritetään taustaporukkaa varmaankin värvätä muihin seuroihin!

Pelillisesti turnauksessa näkyi, miten näin kauden alussa on tai ei ole päästy koripallon makuun. Challenger-sarjassa Wartin pojat jäivät vieraskoreasti mitalipelien ulkopuolelle kärsimättä kuitenkaan yhtään murskatappiota. Sarjan voittajalle MaSu:lle WB hävisi 12 pistettä, muille vähemmän. Tsemppiä ja yritystä Wartin challenger-joukkueen pojilla riitti vaikka muille jakaa, mutta varsinkin kahdessa ensimmäisessä pelissä järki, maltti ja osumatarkkuus olivat suurimmalla osalla vielä kesälomalla. Erityisesti valmentajia kuitenkin ilahduttivat Vikke ja Jan, jotka elämänsä ensimmäisissä koripallo-otteluissa olivat täysillä mukana pelissä eivätkä lainkaan pihalla! Otto T. taisi viedä levypallokuninkuuden ja vakuutti rauhallisilla avauksillaan, kun taas Otto V. ratkaisi kaukaa piristävän kovalla prosentilla. Eino puolestaan näytti esimerkkiä siitä, miten loppuun asti yrittämällä voi korvata "puuttuvia" senttejä ja sytyttää koko joukkueen.

Kilpasarjassa Wartin pojat hävisivät vain Hongalle, alkusarjassa ensin 14 pistettä ja sitten finaalissa kirvelevästi neljällä pisteellä. Kaarinan Ura, Raholan Pyrkivä ja Salon Vilpas kaatuivat näytöstyyliin, vaikka kunkin pelin alku aiheuttikin joillekin katsomossa ylimääräisiä sydämentykytyksiä. Voittojen avain oli joukkuepeli; upeat syötöt nopeissa hyökkäyksissä, luottamus kavereiden osaamiseen ja vastustajien vaarallisimpien pelaajien pysäyttäminen yhteistyöllä. Hyvä yhteishenki näkyi myös pelien ulkopuolella (vaikkei ehkä kannattaisi leikkiä hippaa niin, että varvas murtuu) sekä joukkueen alkuverryttelyissä kauniissa syyssäässä. Heittotarkkuudessa oli kilpasarjankin joukkueella parannettavaa, samoin kuin levypallopelissä. Pitäähän jotakin opittavaakin olla! Tsemppareina joukkueesta palkittiin Tuomas ja Olli korinalustaisteluista, Juho uhrautuvasta puolustuksesta, Arttu sisusta, kylmähermoisista ratkaisuista ja kaikkialle ehtimisestä sekä Erkki suorituksista, jotka suorastaan masensivat vastustajan. Lisäksi Aksu olisi ansainnut palkinnon sarjassa "miten ottaa pallo haltuun ja tehdä kori, kun kolme isompaa kaveria roikkuu käsissä ja paidassa".

Turnauksen jälkeen 95-pokien 19 pelaajaa ja valmentajat voivat hyvillä mielin odottaa sarjan alkua. Lisää hyviä pelejä ja varmaan menestystäkin on luvassa! Lämpimät kiitokset vielä kerran kaikille turnausjärjestelyihin osallistuneille. 

                                                                                            Satu Leskelä

EHBT:n kilpasarjan hopeajoukkue

Minipojille kahdesti hopeaa EHBT:ssä

Wartin 95-pojat todistivat kauden aloituksellaan kuuluvansa edelleen ikäluokan terävimpään kärkeen Suomessa. Satunnaisen kesäharjoittelun ja uudistuneiden kokoonpanojen ansiosta tai niistä huolimatta kumpikin turnaukseen osallistunut joukkue pelasi ajoittain selvästi koripalloa ja taisteli melkein viimeiseen asti mallikelpoisesti. FUN-joukkueen -96 ja -97 syntyneet vahvistukset Antti, Daniel, Eero, Leevi, Oskari ja Ville pärjäsivät vanhempia poikia vastaan jopa yllättävän hyvin.

Molemmissa sarjoissa tie finaaliin aukesi puhtaalla pelillä, neljällä hienolla voitolla. Kilpasarjassa nähtiin tuomari Seppo Sonkerin sanoin "erinomaisesti pelaava ja erittäin hyvin käyttäytyvä joukkue". Valmentajilla oli mukava ongelma tsempparipelaajien valitsemisessa, kun jokainen vuorollaan raatoi puolustuksessa, auttoi muita ja käynnisti tai päätti upeita nopeita hyökkäyksiä. Tsempparipalkinnot menivät lopulta Juhon, Artun, Kevinin ja Tuomaksen suihin, mutta korinalustaistelijan palkinto olisi kuulunut Samulle ja oikea-aikaisen korintekijän titteli Juusolle, jos sellaisia olisi jaettu. Valmentajatkaan eivät jääneet ihan ilman - kauden mittaan voidaan alkuverryttelyn taustalla kuunnella Tuomaksen heille lahjoittamaa Pepe Willbergin CD:tä :)

Kumpikin joukkue onnistui myös etukäteen mahdottomaksikin ajatellussa Hongan kaadossa. Kilpasarjan välierässä Itä-Helsingin ylpeys nousi puoliaikatappiosta viiden pisteen voittoon ollen ensimmäinen joukkue, joka tässä ikäluokassa yli vuoteen pystyi Hongan voittamaan. Fiilistä Kivenlahdessa sunnuntaiaamuna n. 9.20 muistelee mielellään loppuikänsä - harmi, ettei aikaisen ajankohdan vuoksi useampia katsojia ollut sitä jakamassa. FUN-sarjassa Honka oli valmistautunut finaaliin hyvin hävittyään WB:lle alkusarjassa ja pystyi kääntämään tiukan pelin loppuminuuteilla espoolaisille.

Kilpasarjan finaali oli riemukkaan välierän jälkeen pojille (ja valmentajille) todella vaikea. Henkinen ja fyysinen väsymys näkyi: menetyksiä tuli rutkasti ja WB:n saamat levypallot voinee laskea yhden käden sormilla. Jatkoajalle asti rypisteltiin, mutta Kaarinan Uran lataus ja tsemppi yhden pitkän pelimiehen lisäksi olivat tällä kertaa liikaa. Omassa turnauksessa tavataan!

Kaiken kaikkiaan poikien vahvuus oli tasainen joukkue, josta löytyi ratkaisijoita ja vastuunkantajia melkein joka tilanteeseen. He - siis tuoreet hopeamitalistit - olivat:

FUN: Antti, Daniel, Eero, Eino, Leevi, Matti, Olli, Oskari, Otto ja Ville

KILPA: Aksu, Arttu, Erkki, Juho, Juuso, Kevin, Samu, Tuomas (alkusarjassa lisäksi Otto ja Olli)